Olen monesti miettinyt yksityisyyden rajoja. Työni luonteen vuoksi olen muuttanut kaikki puhelinnumeroni salaiseksi. En halua näyttää kasvojani täällä, mutta Facebookissa kyllä. Siellä vain kaverit näkevät tarkempia tietoja, kuvat näkyvät kyllä heille. Kerron Facebookissa missä asun, mutta tarkkaa osoitetta en anna kenelle vaan. Missä menee raja, ja voinko enää tiukentaa rajaa?
Työni puolesta olen joskus asiakkaisiinkin sähköpostilla yhteydessä. Tänä aamuna löysin blogin, jossa minun sähköpostejani lainataan, ja etunimeni mainitaan viesteissä. Kiitos tästä. Onneksi en liittänyt sähköpostiin koko nimeäni.
***
Yt-neuvotteluiden jälkeiset mainingit riehuvat edelleen. Vituttaa niin lujaa. Töitä kasaantuu, ja uusia työtehtäviä tippuu peräjälkeen. Onneksi minulle on vilauteltu mahdollisuutta tehdä kolmisen kuukautta ihan muuta, yhtä ja tiettyä työtehtävää. Oi, kuinka ihanaa se olisikaan.
