Parempi mieli.

Parasta hoitoa pahaan mieleen on ehdottomasti pitkän pitkä kävelylenkki ystävän kanssa. Käveltiin Kalliosta Vallilaan, Kumpulaan ja Arabianrannan kautta kotiin. Reilu kaksi tuntia kierreltiin ja parannettiin maailmaa.Nyt on kevyt olo, ja voin nukahtaa levollisin mielin.

Löysin paljon ihania taloja, joissa haluan asua. Ensin haluan muuttaa Vallilaan vanhaan ihanaiseen kerrostaloon ullakkoasuntoon. Sitten kun lapsia joskus siunaantuu haluan Kumpulaan söpöön puutaloon. Kai sitä saa haaveilla.

Illan kruunasi korvapuustit suoraan uunista. Okei, myönnän, ne on kaupasta. Mutta niitä saa S-Marketista pussillisen eurolla!

Kuva
Ps. kuvalähde kertoo, että 4.10 on Korvapuustin päivä. Eiköhän paisteta silloin satsi?

Ei mitään uutta länsirintamalla

Yritän ratkaista kaappiongelmaa ostamalla henkareita. Ehkä siinä on alku?

Elämän muut ongelmat on tällä hetkellä sen verran isoja ja vaikeita, että välttelen niiden miettimistäkin. Kun ongelmiin liittyy kaikkea sekakäytöstä käräjäoikeuteen ja palvelutaloon, on jotenkin helpompi vain olla. Mutta kun läheiset kärsii, on vaikea olla välittämättä.

Olen myös yrittänyt ignoorata yhtä requestiä Facebookissa, mutta se ei lähde pois. Onkohan tämä joku vihje?

Ei siis mitään uutta täällä tänään. Mieli on vähän maassa, joten ei hömppä innosta. Ehkä tämä on sitä syysmasennusta?

Hyvän mielen asioita

Meidän asunnossa on ongelmalliset kaapit. Meillä on kolme hyllyllistä kaappia (niitä kapeita), kaksi leveää tangollista kaappia sekä yksi kapea tangollinen kaappi. That’s it. Kylpyhuoneessa on vain iso kuutiomainen kaappi, johon edellinen vuokralainen oli nikkaroinut hyllyt. Uskomattoman vähän kaappitilaa siis. Ongelma on johtanut siihen, että miehen vaatteet on käytävällä, minun vaatteet eteisessä ja alusvaatteet makuuhuonessa. Kätevää, eikö totta? Liinavaatteita on tällä hetkellä kolmessa eri laatikossa kaappien päällä, sekä kolmella eri hyllyllä. Mikään ei löydä järkevää paikkaansa, kun tilaa on ihan liian vähän. En edes ala kertomaan meikkien ja kauneustuotteiden järjestelystä, se on jo ihan liikaa!

Tämä johtaa siihen, että sinkoilen aamuisin ympäriinsä, enkä löydä mitään. Kaapit on kaaoksessa, koska niihin on ahdettu IHAN liikaa tavaraa epämääräisessä järjestyksessä. Tänään siirsin sukat erilliseen koriin, jotta sain sukkahousuille tilaa (käytän niitä paljon, joten harvoin tarvitsen edes normisukkia.), heti näyttää paremmalta.

Ensi viikonlopun olen suunnitellut pyhittäväni asunnon järkeistämiselle, saa nähdä onnistunko. Ainakin muutaman kaapin ns. random stuff-korit olisi jo syytä käydä läpi.

Kävin tänään myös kaikki vaatteeni läpi. Muistin kaapin päälle kesällä jättämäni farkut. “nämä lähtevät uffille, kerään loput huomenna.”. Kuten aina, huominen oli n. kolmen kukauden päässä. Kaapissani on roikkunut mm. käyttämätön poolo, kerran käytetty neule jne. On ihan liian vaikea ja muka niin dramaattista luopua vaatteista. On pakko opetella kylmästi käymään tavaraa läpi, turha joutaa kierrätykseen. Sain täytettyä vaatteilla ison sokoksen muovikassin, jei! Tästä tuli hyvä mieli. Seuraavalla kerralla vielä vähän enemmän tavaraa kasaa, niin tulee vielä parempi mieli.

The Hills is back!

The Hills on yksi lempisarjoistani. Ei niinkään sen vuoksi, että se olisi laadukasta viihdettä, vaan nautin upeista vaatteista, asusteista ja hiuksista. Ja parastahan sarjassa on älyttömät ihmissuhdekäänteet.

Uusi kausi (jo neljäs The Hills-kausi itseasiassa) on ollut käynnissä jo hetken, ja minä olen kuronut etumatkaa kiinni viime sunnuntaina ja tänään. Ihanaa tositeeveetä! Huomenna katson seuraavan jakson, vaatteiden kuolaus on vaan niin parasta!

Katsokaa nyt tuotakin Lo’n päällä olevaa mekkoa, ihana!

Skumppahäppäri

Minä en ole enää mikään partygirl, en viihdy meluisissa yökerhoissa samoin kuin ennen. Eilisiltana katsastin Baker’sin kuohuviini happyhourin. Outoa jonottaa baariin alkuillasta vartin verran, ja mennä sisälle yökerhon sykkeeseen, kun on juuri päässyt töistä – neljältä. Mukavaa oli, mutta kaipasin Kallioon. Ihmiset olivat bisnes-tyylisiä, ja naiset kävivät vessassa keskustelua ‘aion ostaa huomiseksi kuhafileitä stockan herkusta.’ ‘Kokeile jotain erikoista – pallokalaa’. Tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. En koskaan osta ruokaa Stockan herkusta, ei mulla ole siihen varaa. Kalliossa ihmiset näyttää ihmisiltä. Keskustassa tuntuu, että kaikkien muiden pappa betalar. Olen todennäköisesti väärässä ja olen vain ennakkoluuloinen, mutta se oli eilisen päällimmäinen fiilis. Mutta kivaakin oli, näin paljon vanhoja tuttuja, ja nauroin katketakseni. Sehän on pääasia.