Onpas taas ollut viikko. Olen tehnyt töitä hiki hatussa, pettynyt töissä, ja kokenut muutoinkin ihan järjettömiä itkupotkuraivaripäiviä ja huomenna koittaakin ensimmäiset pikkujoulut. Ne jäävätkin todennäköisesti ainoiksi, joihin osallistun. Eikä ole tasan yhtään pikkujoulufiilis. Saas nähdä onko huomenna enemmän ilottelufiilis.
Enemmän jouluisia fiiliksiä on tarjolla uudessa projektissani: täällä.
Olen tässä jonkin aikaa kehitellyt pientä sivuprojektia tänne. Olen vähän kyllästynyt wordpressiin ja tähän blogiin. Vaikka tästä pidänkin, olen kaivannut jotai uutta. Joten keksin pikku sivuprojektin..
**
Talousuutiset ja työporukkamme visioinnit tulevaisuudesta on saanut minut vähän jännittyneeksi tulevaisuudesta, saa nähdä miten käy. Mutta en ihan hirveästi jännitä raha-asioita. Siispä eilen shoppailin nämä:
Ja tämän villatakin. Ja mustan kynsilakan. Ehkä musta tulee rokkilady!
nyt on tytto vähän kireenä. Täällä kerroin avaimen katoamisesta. OLen etsinyt ja etsinyt, mutta avainta ei löydy. Soitin isännöitsijäkonttoriin. Avaimen katoaminen tulee maksamaan 200 euroa. Kiitos. Mä en koskaan aiemmin ole kadottanut avaimia. En ole koskaan kadottanut lompakkoa, puhelinta, passia, ajokorttia. Multa ei katoa tavaraa! Mistä mua rangaistaan?
Tästä piti tulla tunteikas isänpäiväpostaus. Aamulla iski suuri ikävä papan luokse. Yllättäen ja salakavalasti. Ehkä se johtuu perjantaisesta kirjahyllyn siivouksesta. Kirjahyllyä koristaa kaksi kirjaa, joiden tekemisessä pappani oli vahvasti mukana. En pysty lukemaan kumpaakaan, en varsinkaan pappani toiseen kirjoittamaa tarinaa.
Mutta tästä tulikin ikävä-postaus. Asuessani Sveitsissä, kuuntelin järjettömän paljon Egotrippiä ja Kentiä. Kaksikielisen kaupungin tyttö oli kotonaan kuunnellessaan näitä bändejä. Sittemmin bändien kuuntelu on jäänyt, nimenomaan tämän todella vahvan tunteen vuoksi. Tunne, joka on sekoitus koti-ikävää, yksinäisyyttä, onnea, seikkailua ja ikävää suomen kieleen, ripauksella ylpeyttä omasta rohkeudesta. Kun kuulen Egotrippiä, istun taas sveitsiläisessä sähköllä kulkevassa bussissa, ja odotan, että se tuudittaisi minut omaan uneeni, jossa olen taas kotona.
Niinpä Peten veto Idolsissa sai minut kyyneliin. Posteljooni on vain yksi maailman kauneimmista kappaleista.
Posteljooni matkallasi
Kirjeitä kannat repussasi
Aamun tunneilla
Auringon noustessa
Suhtaat pitkin pyörälläs
Saavut jälleen reitilläs
Olkoon vuoksi taikka luode
Tuotko jotain mulle
Kiiruhda, kiiruhda ovelleni
Tuo mulle viesti tytöltäni
Tuo mulle jotain, mistä pitää kiinni
Posteljooni matkaa teet
Pihat, polut, hiekkatiet
Nät aamun koitteessa
Auringon noustessa
Ovet auki avaimilla
Luokseni voit aina tulla
Kuulen ääniä
Rappukäytävästä
Kiiruhda, kiiruhda ovelleni
Tuo mulle viesti tytöltäni
Tuo mulle jotain, mistä pitää kiinni
Egotrippi – Posteljooni
Koimme miehen kanssa pienimuotoisen sekoamisen. Menin töiden jälkeen perjantaina ostamaan staattisia liinoja (kuuluvat siis osaksi Sini-lastaa – pienen pölyn keräämiseen oivallinen vehje!) ja pesuharjaa. Perjantai-illan loppu kului pikkusälän setvimisen kanssa. Aikaisemmin villinä rehottaneet paperikasat, kirjahylly ja keittiön tasot muuttuivat lähes minimalistisiksi. Turha kama on poissa! Ja tarkoitus on pitääkin kodin ilme minimalistisena.
Lauantaiaamuna starttasimme keskustaan ja siivouskaapin täydennys saikin mukavasti jatkoa. Ostimme pariakin pesuainetta, mattopiiskan (tämän puuttumiselle on kyllä ihan selityskin..) ja sikamaisen halvan Fiskarsin veitsitelineen ja viisi veistä (siis tämä setti 19,90 euroa!). Vaikka tunnenkin häpeää, kun kuljen ihmisten keskellä Tarjoustalo-kassien kanssa, mutta näillä hinnoilla tasan menen jatkossakin. Jääpähän enemmän rahaa muuhun!
Kun pesuaineet oli hankittu rupesimme hommiin. Imuroin matot. Vein ne parvekkelle.
Toim. Huom.! Meillä ei ole kovinkaan monia mattoja, ja ainoastaan kaksi mattoa on sellaisia, joita ylipäänsä saa hakata. Joten harvoin viitsimme roudata niitä porraskäytävän ja toisen käytävän kautta tomutushuoneeseen. Imuroin ne überhuolellisesti ja tuuletan parvekkeella. MUTTA, eilen olimme päättäneet, että viemme ne tomutushuoneeseen. Kunnes huomasimme sattumalta, että emme saa. Järjestyssääntöjen mukaan tomutuksen saa suorittaa vain ma, ke, pe tiettyyn kellonaikaan tai lauantaisin 9-12. Niinku rahat takasin! Mikä aika tommonen on!
Imuroin lattiat ja kaikki mahdolliset nurkat, ja sen jälkeen juuriharja pääsi kuuraamaan lattioita. I
Ihan hullua siivousta. Mutta toisaalta, opin kuinka ihanasta olohuoneen matosta saakin kuin saakin harjan ja imurin avulla hiukset ja roskat kokonaan irti. JEI!
Joo ei enempää siivouksesta. Mutta minkäs tälle voi, kun ei ole oikeen muuta ehtinyt… Jännittävä elämä ja silleen!
Ps. Ostin mä myös tämmösen:
