Hullut jutut ja hullut päivät

Katselin maanantaina sivusilmällä Hullua Juttua. Ohjelman toinen teema lainattuna Hullun jutun sivuilta:

Ilmastonmuutos löi niin sanotusti läpi ja teki ekokuluttamisesta taas massojen harrastuksen, vuosien hiljaiselon jälkeen. Torjutaanko napojen sulaminen ostamalla ekovessapaperia ja tankkaamalla uutta diesel-autoa? Vai sumentaako ekoiluvillitys meitä näkemästä, että todelliseen torjuntavoittoon tarvitaan paljon järeämpiä toimia kuin yksilöiden kulutusvalinnat? Tätä voidaan jännätä, olemme kaikki aitiopaikalla.

Ohjelmassa pohdiskeltiin yksityisautoilun järkevyyttä, luomushoppailua ruokakaupassa ja tueksi oli haalittu faktoja. Esimerkiksi Britanniassa ekokuluttamisen tultua muotiin ihmiset haalivat itselleen pyykkipoikia, ympäristöystävällisempiä kodinkoneita jne. Ja kulutus itseasiassa kasvoi entisestään.

En itse ole erityisen tietoinen ekokuluttaja. En omista autoa, koska se ei tällä hetkellä ole tarpeellinen eikä käytännöllinen.  Olen tapakierrättäjä. Ostan taloudellisen tilanteen vuoksi suhteellisen harvoin esim. uusia huonekaluja, kodin käyttötavaroita jne. Meillä on sukulaisilta kierrätetty sohva, sänky, nojatuolit ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muutkin huonekalut on vanhoja peruja. Liinavaatteet ja pyyhkeet on kierrätettyjä tai lahjaksi saatuja. Kulutan kodin tavaroihin siis vain todellisen tarpeen tullessa.

Syyllistyn vaatteisiin, kenkiin ja koruihin. Toisaalta kierrätän vanhat vaatteeni, enkä arkaile ostaa kierrätettyjä vaatteita. Käytännön syistä en pysty enkä halua turvautua ainoastaan kierrätettyjen vaatteiden ostoon.

Kun lukee tai katsoo televisiosta ympäristöystävällisyyteen tai ekokuluttamiseen liittyviä juttuja, tulee usein syyllinen olo. Kun järjellä mietin, tulee mieleen paljon asioita, joissa voisin vielä parantaa. Liian usein ruokaa tulee tehtyä liikaa tai se pilaantuu, ja päädyn heittämään sitä roskiin.  Ostan liian usein vaatteita, miksi en vain korjaisi vanhoja tai muokkaisi niitä asusteilla raikkaimmiksi?

Toisaalta, onko minun muutettava koko elämäntyylini ollakseni “parempi” ekoihminen? Ehkä tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä, ja jokaisen pitää löytää oma tasapainonsa ympäristöystävällisen elämäntavan suhteen.

Siispä tartunkin mielenkiinnolla ja varovaisen innostuneesti Green life for a fashion freak:n Nein haasteeseen. En ole menossa hulluille päiville, koska en kestä massakulutusta, mikään ei ole ahdistavampaa kuin alennusten kiilto silmissään ostoksille ryntäävät ihmiset.

Lupaan siis harkita joka ostosta.

Muutama sana Big Brotherista

Niin, se Big Brother. Uskaltaakohan sitä myöntää edes seuraavansa?

Viime vuonna meillä oli hetken aikaa BB 24/7, ja sen myötä tuli seurattua bb:tä aktiivisesti. Viime vuonna bb kiinnosti, ja ehkä sitä kaipasi päivittäistä sosiaalipornoannostaan. Tänä vuonna siellä vihdoin tapahtuu, lähes joka päivä saa lukea lehdistä mitä hullua tänään on tapahtunut. Ja bb:tä seurataan entistä enemmän. Silti olen katsonut ehkä kerran, kaksi viikossa iltaisin bb:tä, ainoastaan talk show tulee säännöllisesti tapitettua.

Olenko kyllästynyt sosiaalipornoon vai onko Big Brother vain nähty? Kyllä se taitaa olla vain nähty. Vaikka taidan tänäänkin viettää koti-illan katsellen bb:tä.

Parempi mieli.

Parasta hoitoa pahaan mieleen on ehdottomasti pitkän pitkä kävelylenkki ystävän kanssa. Käveltiin Kalliosta Vallilaan, Kumpulaan ja Arabianrannan kautta kotiin. Reilu kaksi tuntia kierreltiin ja parannettiin maailmaa.Nyt on kevyt olo, ja voin nukahtaa levollisin mielin.

Löysin paljon ihania taloja, joissa haluan asua. Ensin haluan muuttaa Vallilaan vanhaan ihanaiseen kerrostaloon ullakkoasuntoon. Sitten kun lapsia joskus siunaantuu haluan Kumpulaan söpöön puutaloon. Kai sitä saa haaveilla.

Illan kruunasi korvapuustit suoraan uunista. Okei, myönnän, ne on kaupasta. Mutta niitä saa S-Marketista pussillisen eurolla!

Kuva
Ps. kuvalähde kertoo, että 4.10 on Korvapuustin päivä. Eiköhän paisteta silloin satsi?

Hullu, hullu maailma

Tämä viikko on taas osoittanut, että mikään ei ole varmaa. Emme voi koskaan olla varmoja turvallisuudesta, emmekä koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Puhutaan aselaista, asehullusta Suomesta. Kaiken alle kuitenkin tuntuu unohtuvan syy, miksi näin kävi. Miksi voimme niin pahoin, että se purkaantuu näin?

En halua sen kummemmin osallistua suureen keskusteluun, mutta kysyn vain, miksi?

Omassa elämässäni näen myös järjettömiä käänteitä, ja on todella voimaton olo. Kun ei enää itse osaa auttaa. Tai ehkä kaikki meistä pystyisi auttamaan, ehkä niiden tekojen ei tarvitse olla niin suuria.

Pohdintaa rahasta ja täydellinen laukku

Tuhlauksen kommenteissa pohditaan rahankäyttöä ja järkevää suunnittelua. Itse pohdin hetken siellä, ja päätin jatkaa täällä.

Opiskelijana rahankäyttö oli rajattua, ja luonnollisesti kaikki isompi jäi. Ja jos jotain osti, oli se todella pitkän harkinnan tulos. Työelämässä rahan kanssa voi elää vapaammin, mutta useamman sadan euron hankinnat vaativat harkintaa. Pitkään ajattelin vain – miksi en saa niin paljon palkkaa, että voisin ostaa huoletta?

Koska en varmastikaan ihan heti tule saamaan yllättäviä, suuria rahamääriä, on vain pakko opetella elämään näillä. Ja entisestä suuremmalla syyllä pitää asiaa pohdiskella, sillä tajusin maksavani järjettömät määrät pelkästään lainan korkoja tällä hetkellä. Pitäisi siis lyhentää roimasti enemmän lainaani.

Kannattaako siis ostella nyt ‘halpoja’ alennuslöytöjä, uudet farkut, neuleita ja laukkuja talveksi – kuluttaa niihin useita satoja euroja? Ja vain siksi, että haluan uusia. Kaapit kun notkuu täysinä nytkin. Mutta ei kai sitä luonnolleen mitään voi, sallittakoon siis atunnaiset ostokset, mutta järki päässä. Ehkä taas pyrin siihen vanhaan tuttuun, osta laatua – se kestää.

Tällä hetkellä haaveilen uudesta pyörästä. Järkevällä rahankäytöllä saisin hyvän pyörän jo ensi kuussa. Ja sillä säästäisin sitten rahaa bussilipuissa (on se 40-50 euroa rahaa sekin!) ja mikä parasta, nopea työmatka ja kuntokin varmasti pysyisi parempana!

Jottei tästä tulisi liian tylsää ja järkevää, löysin täydellisen laukun. Tämän ostaisin nyt, jos olisin tosi varakas

Kuva: prada.com Hintaa vain vaivaiset 1250 euroa.