Viikonlopun shoppailut ja sekoaminen

Koimme miehen kanssa pienimuotoisen sekoamisen. Menin töiden jälkeen perjantaina ostamaan staattisia liinoja (kuuluvat siis osaksi Sini-lastaa – pienen pölyn keräämiseen oivallinen vehje!) ja pesuharjaa. Perjantai-illan loppu kului pikkusälän setvimisen kanssa. Aikaisemmin villinä rehottaneet paperikasat, kirjahylly ja keittiön tasot muuttuivat lähes minimalistisiksi. Turha kama on poissa! Ja tarkoitus on pitääkin kodin ilme minimalistisena.

Lauantaiaamuna starttasimme keskustaan ja siivouskaapin täydennys saikin mukavasti jatkoa. Ostimme pariakin pesuainetta, mattopiiskan (tämän puuttumiselle on kyllä ihan selityskin..) ja sikamaisen halvan Fiskarsin veitsitelineen ja viisi veistä (siis tämä setti 19,90 euroa!). Vaikka tunnenkin häpeää, kun kuljen ihmisten keskellä Tarjoustalo-kassien kanssa, mutta näillä hinnoilla tasan menen jatkossakin. Jääpähän enemmän rahaa muuhun!

Kun pesuaineet oli hankittu rupesimme hommiin. Imuroin matot. Vein ne parvekkelle.
Toim. Huom.! Meillä ei ole kovinkaan monia mattoja, ja ainoastaan kaksi mattoa on sellaisia, joita ylipäänsä saa hakata. Joten harvoin viitsimme roudata niitä porraskäytävän ja toisen käytävän kautta tomutushuoneeseen. Imuroin ne überhuolellisesti ja tuuletan parvekkeella. MUTTA, eilen olimme päättäneet, että viemme ne tomutushuoneeseen. Kunnes huomasimme sattumalta, että emme saa. Järjestyssääntöjen mukaan tomutuksen saa suorittaa vain ma, ke, pe tiettyyn kellonaikaan tai lauantaisin 9-12. Niinku rahat takasin! Mikä aika tommonen on!
Imuroin lattiat ja kaikki mahdolliset nurkat, ja sen jälkeen juuriharja pääsi kuuraamaan lattioita. I

Ihan hullua siivousta. Mutta toisaalta, opin kuinka ihanasta olohuoneen matosta saakin kuin saakin harjan ja imurin avulla hiukset ja roskat kokonaan irti. JEI!

Joo ei enempää siivouksesta. Mutta minkäs tälle voi, kun ei ole oikeen muuta ehtinyt… Jännittävä elämä ja silleen!

Ps. Ostin mä myös tämmösen:

Täydellinen vaimo

Mä oon jo hetken jos toisenkin kärsinyt jonkinasteisesta huono vaimo-syndroomasta. Vuorotyön vuoksi mies on kokannut, ja koti on mielestäni sekainen ja ruma.

Niinpä viime viikolla siivosin erään illan, pesin pyykkiä, leivoin kakkua.. Ja tänään leivon sämpylöitä. Tämä on jo hyvä alku.

Mielestäni sotkuisen kodin emäntä, joka ei kokkaa, on huono vaimo. Ja huonosta vaimosta tulee huono äiti. Haluan olla pullantuoksuinen ja samaan aikaan jännittävä. Ja minullahan ei ole lähiaikoina aikeita hankkia lapsia. Haluan vaan niin kovasti osata olla hyvä kodin hengetär.

Koska shoppailu tuo tullessaan aina sen ihanan uudistumisen tunteen, on kiva kävellä kauppaan ja ostaa uudet kengät, ja tuntea, uudistuneensa. Koska rahaa on todella vähän, ja tiedossa on vain paljon kuluja, on pakko säästää. Mutta pakkohan shoppailuholistin on saada onnen tunteita. Ehkä siis aloitan uudistumisen kodissa. Kirjoja ainakin olisi myyntiin asti ihan riittämiin. Tai ehkä annan kaikille joululahjaksi omia vanhoja tavaroitani?  Ruma ja epäkäytännöllinen jalkalamppu, anyone?

Unihiekkaa

Viime viikon reissun jäljiltä en ole oikein saanut unirytmiäni kääntymään. Niinpä nukun huonosti, vaikka yritän väsyttää itseäni (eikö kylppärin siivoaminen, imurointi, pölyjen pyyhkiminen, pesukoneen puhdistus ja lattioiden pesu ole jo tarpeeksi väsyttävää?), en siltikään oikein saaanut nukuttua viime yönä.

Nukahdin puoli yhdentoista jälkeen, mutta miehen tullessa nukkumaan heräsin, eikä mikään enää ollut hyvin. Hartiat olivat jännittyneet, oli kuuma ja kylmä, ja olin jotenkin tukkoinen. Mies heitti unihiekkaa silmiin, ja nyt tuntuu että sitä tuli yliannostus. Minä, maailman aamuvirkuin ihminen torkuttelen aamuisin herätyskellolla ja nyt istun töissä enkä saa millään itseäni hereille. Onneksi maailman upein termarimuki on tukenani!

Päivän toinen piristys on henkalta ostamani ihana laukku. Mieheni ei tykkää siitä, ja äitini kauhisteli sitä. Mutta se on ihana!

Ps. Muista DLB:n arvonta!

Vapaapäivä

Viikon ainoa vapaapäivä on kulunut formuloiden, pizzan, pyykinpesun ja tositv-putken parissa. Normisunnuntai siis. Eilisilta loppui lyhyeen, miehen päänsäryn ja oman tuskallisen väsymyksen seurauksena. Ilta oli kuitenkin onnistunut ja mukavaa oli. Isot juhlat on aina haasteellisia kun eri porukat kokoontuvat yhteen. Onneks yleensä alkoholin myötä yhteiselo sujuu.

Ensi viikolla on onneks vain nelipäiväinen viikko, ja torstaina pohojanmaalle. Ohjelmassa on kampaaja, sukulointia ja aionpa metsästää syntymäpäivälahjaa ystävällekin..

Ps. Aikamoinen BB-ilta!

Hullut jutut ja hullut päivät

Katselin maanantaina sivusilmällä Hullua Juttua. Ohjelman toinen teema lainattuna Hullun jutun sivuilta:

Ilmastonmuutos löi niin sanotusti läpi ja teki ekokuluttamisesta taas massojen harrastuksen, vuosien hiljaiselon jälkeen. Torjutaanko napojen sulaminen ostamalla ekovessapaperia ja tankkaamalla uutta diesel-autoa? Vai sumentaako ekoiluvillitys meitä näkemästä, että todelliseen torjuntavoittoon tarvitaan paljon järeämpiä toimia kuin yksilöiden kulutusvalinnat? Tätä voidaan jännätä, olemme kaikki aitiopaikalla.

Ohjelmassa pohdiskeltiin yksityisautoilun järkevyyttä, luomushoppailua ruokakaupassa ja tueksi oli haalittu faktoja. Esimerkiksi Britanniassa ekokuluttamisen tultua muotiin ihmiset haalivat itselleen pyykkipoikia, ympäristöystävällisempiä kodinkoneita jne. Ja kulutus itseasiassa kasvoi entisestään.

En itse ole erityisen tietoinen ekokuluttaja. En omista autoa, koska se ei tällä hetkellä ole tarpeellinen eikä käytännöllinen.  Olen tapakierrättäjä. Ostan taloudellisen tilanteen vuoksi suhteellisen harvoin esim. uusia huonekaluja, kodin käyttötavaroita jne. Meillä on sukulaisilta kierrätetty sohva, sänky, nojatuolit ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muutkin huonekalut on vanhoja peruja. Liinavaatteet ja pyyhkeet on kierrätettyjä tai lahjaksi saatuja. Kulutan kodin tavaroihin siis vain todellisen tarpeen tullessa.

Syyllistyn vaatteisiin, kenkiin ja koruihin. Toisaalta kierrätän vanhat vaatteeni, enkä arkaile ostaa kierrätettyjä vaatteita. Käytännön syistä en pysty enkä halua turvautua ainoastaan kierrätettyjen vaatteiden ostoon.

Kun lukee tai katsoo televisiosta ympäristöystävällisyyteen tai ekokuluttamiseen liittyviä juttuja, tulee usein syyllinen olo. Kun järjellä mietin, tulee mieleen paljon asioita, joissa voisin vielä parantaa. Liian usein ruokaa tulee tehtyä liikaa tai se pilaantuu, ja päädyn heittämään sitä roskiin.  Ostan liian usein vaatteita, miksi en vain korjaisi vanhoja tai muokkaisi niitä asusteilla raikkaimmiksi?

Toisaalta, onko minun muutettava koko elämäntyylini ollakseni “parempi” ekoihminen? Ehkä tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä, ja jokaisen pitää löytää oma tasapainonsa ympäristöystävällisen elämäntavan suhteen.

Siispä tartunkin mielenkiinnolla ja varovaisen innostuneesti Green life for a fashion freak:n Nein haasteeseen. En ole menossa hulluille päiville, koska en kestä massakulutusta, mikään ei ole ahdistavampaa kuin alennusten kiilto silmissään ostoksille ryntäävät ihmiset.

Lupaan siis harkita joka ostosta.