Parempi mieli.

Parasta hoitoa pahaan mieleen on ehdottomasti pitkän pitkä kävelylenkki ystävän kanssa. Käveltiin Kalliosta Vallilaan, Kumpulaan ja Arabianrannan kautta kotiin. Reilu kaksi tuntia kierreltiin ja parannettiin maailmaa.Nyt on kevyt olo, ja voin nukahtaa levollisin mielin.

Löysin paljon ihania taloja, joissa haluan asua. Ensin haluan muuttaa Vallilaan vanhaan ihanaiseen kerrostaloon ullakkoasuntoon. Sitten kun lapsia joskus siunaantuu haluan Kumpulaan söpöön puutaloon. Kai sitä saa haaveilla.

Illan kruunasi korvapuustit suoraan uunista. Okei, myönnän, ne on kaupasta. Mutta niitä saa S-Marketista pussillisen eurolla!

Kuva
Ps. kuvalähde kertoo, että 4.10 on Korvapuustin päivä. Eiköhän paisteta silloin satsi?

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tartun tänään Bisquitsilta nappaamaani pohdiskeluun tulevasta. Missä näen itseni vuoden tai kolmen päästä? Nyt on oikea aika tarttua tähän, sillä huomenna palaan töihin. Töihin paluu herättää monenlaisia tunteita ja pohdiskeluja tulevasta. Tietyllä tasolla pelottaa ja ahdistaa, mitä töissä tuleman pitää ja kuinka kokoan itseni jatkamaan. (Sain mielenkiintoisen puhelun lomani aikana töistä, ja se on pistänyt miettimään. Ehkä olen onnistunut tekemään itsestäni tarpeellisen, niin kuin olen toivonut.)

Vuoden päästä:

1. Asun samassa asunnossa,mutta haaveilen omasta, isommasta asunnosta.

2. Olen paremmassa asemassa työelämässä. Ehkä samassa firmassa, ehkä uudessa. Pääasia kuitenkin on, että olen saavuttanut uusia haasteita. Olen myös saanut aikaan päätöksen, opiskellako vielä vai ei.

3. Olen saanut raha-asiani paremmalle mallille. Olen lyhentänyt opintolainaani reippaasti, ja olen oppinut säästämisen ja järkevän rahankäytön jalon taidon.

4. Olen lomallani matkanut ulkomaille, ja viettänyt ikimuistoisen loman.

5. Haaveilen ehkä jo perhe-elämästä, ja olemme jo ehkä kihlautuneet miehen kanssa. (Tai ainakin suunnitelleet asiaa vakavissamme.)

Kolmen vuoden päästä:

1. Asun omassa asunnossa, jota vaalin huolella ja rakkaudella.

2. Olen edennyt työelämässä, ja olen työssä, josta nautin.

3. Opintolainani on maksettu.

4. Olen toteuttanut haaveeni, ja matkustanut joko New Yorkiin tai Australiaan. (Tai molempiin!)

5. Ehkä minulla on jo lapsi, tai suunnittelemme jo vakavissamme aikuista elämää.

Tähän haastan: Sakinan, Susannan ja Sadun.

Kallioilla katselen tähtiä.

Viikonloppu vietettiin saaristomaisemissa. Veneilyä, yöpyminen saariston mökissä – parasta lomalaisen ajanvietettä. Yöllä vieraassa metsässä rämpiessä meinasin saada sydänkohtauksen, kun pilkkopimeässä taskulampun kanssa suunnistaessamme kanadanhanhi lähti lentoon pään yläpuolelta. Lostin jaksot palautuu nopeasti mieleen hiljaisella saarella.

Hellekelit kruunasivat koko retken, mutta harmittamaan jäi uimakelvoton vesi. Kristallilahtena tunnettu lahdenpoukama oli vain muisto entisestään. Hiekkapohja ja kirkas vesi olivat muuttuneet loputtoman syväksi mutavelliksi, josta nousi kuvottava haju kun potkuri ‘mylläsi’ mutaa.

En ole mikään luontointoilija, enkä luonnonsuojelua sen kummemmin ole koskaan ajatellut tai siihen tutustunut. Jotenkin viikonlopun kokemus pisti miettimään, ja olen tutustunut Itämeren tilaan, Ehkä tutustun ja pistän toimeksi. Käy sinäkin tutustumassa, esimerkiksi Puhdas Itämeri-hankkeeseen. Nyt on aika toimia, että meidänkin lapsillamme on meri.

Mikä musta tulis isona?

Pieni Suvi haaveili opettajan ammatista, kassatädin ammatista ja vaihtelevasti myös mm. meribiologin urasta. Lukiossa sovitin mielessäni itselleeni eri aineenopettajan roolia, vaihtelevasti kieltenopettajasta uskonnon ja filosofian opettajaan. Uskonto ja filosofia ajattomuudellaan kiehtoivat. Näitä olisi lukiolais-Suvin mielestä ollut mahtava opettaa, mikä on merkitsevämpää tässä maailmassa kuin kunkin tallaajan maailmankatsomus?

Jotenkin opettajuus ei kuitenkaan iskenyt, ja pohdin nuoriso-ohjaajan uraa. Sitä tuli tehtyäkin lukemattomilla leireillä, ulkomaanprojekteissa sekä kotimaan kamaralla emännöimässä eu-projekteja. Mutta katsoin vieressä työkseen sitä tekeviä, ja tajusin, että näin epäsäännöllinen työ ei todellakaan ole mua varten. Leikkinä se menee, työnä ei.

Hain opiskelemaan, en jaksanut lukea. Vaihtoehto B:n sentään rakensin. Ja sinne päädyin. Vuoden olin ihan hajalla, ei tää oo mua varten! Loppuvuodesta keksin koulun mahdollisuudet, täältä pääsee ulkomaille. Ja sinnehän mentiin. Sitten tajusin, että olen jo kolmatta vuotta täällä. Hitto, mähän valmistun kohta. No, se tunnetusti venähti. Mutta hitsi, nyt olen valmistunut suunnitelma B-koulusta. Teen melkein koulutusta vastaavaa työtä, jossa olen lähinnä siksi, että työporukka on mahtavin. Oikeasti ei kuitenkaan kiinnosta.

Mitä tässä vaiheessa nyt sitten tehdään? Maalailen vaihtoehtoja päässä;

Iltaopiskelu? Ei, ei sitä jaksa. Toisaalta taloudellisesti tämä on huomattavasti kannattavampi?

Opiskelu? Kiehtoo ehkä eniten, mutta mitä mä opiskelisin, ja sit mulla ei ois rahaa. Ja olis tenttejä…

Joku muu työ? MIKÄ? Mitä mä haluun tehdä?

Muutto ulkomaille? Ehkä mä lähden vaan, ja pakenen johonkin ambomaalle? Siellä vois vaikka ottaa aurinkoa työkseen, eikö niin?

Jotenkin taas tämä elämä on kadonnut, olen vähän hukassa. Miten tässä taas näin kävi?

Kaksinollanollakahdeksan.

A New Year’s Resolution is a commitment that an individual makes to a project or a habit, often a lifestyle change that is generally interpreted as advantageous. The name comes from the fact that these commitments normally go into effect on New Year’s Day and remain until fulfilled.

Piti käydä tsekkaamaassa viime vuoden eka postaus, kun en muistanut teinkö uuden vuoden lupauksia. En näemmä tehnyt. Ei tämä uusi vuosi muuta yhtään mitään. Elämä jatkuu ihan samoissa kantimissa kuin ennenkin, ja muutan elämääni ja muutun ihmisenä, tein lupauksia tai en.

Olen lähettänyt jo useita vuosia joulukortteja, joskus vähän useampia, joskus vain muutaman. Joulua haluan toivottaa, joulu on tärkeä juhla. Uuden vuoden toivotukset on taas yleensä mennyt niin, että vastaan niille, jotka mulle lähettää viestin. Tänä vuonna sain todella vähän viestejä, enkä itse lähettänyt yhtään. Let’s face it, vuodesta 2008 tulee paska tai hyvä vuosi, toivotti sulle hyviä uusia vuosia 3 tai 30 ihmistä, tai jäitkö jopa kokonaan ilman toivotuksia.

Mutta sen verran tänä vuonna olen miettinyt elämääni, että aion jotain suunnitella. En tiedä, onko kyse sitten jopa lupauksista.

1. Aion kiinnittää huomiota ruokaan jota syön, ja erityisesti siellä kaupassa aion katsoa mitä ostan. Lähiruokaa, mahdollisimman luonnollista. Teen ruokani itse, en kaipaa lisäaineita.

2. Haaveilen ostavani vaatteita ja kenkiä sillä mentaliteetilla, että ostan jotain, mitä oikeasti haluan. En hetken mielijohteesta, kun on pakko saada jotain.

3. Aion panostaa kotiin. Josko tästä kohta tulis sitten se koti. Ehkä yritän taivutella Ihanaa miestä makuuhuoneen verhohankintaan. (Ja ehkä myös päiväpeitteeseen.)

4. Jos vaikka keksis mitä tällä elämällään tekis.