Ikävä

Tästä piti tulla tunteikas isänpäiväpostaus. Aamulla iski suuri ikävä papan luokse. Yllättäen ja salakavalasti. Ehkä se johtuu perjantaisesta kirjahyllyn siivouksesta. Kirjahyllyä koristaa kaksi kirjaa, joiden tekemisessä pappani oli vahvasti mukana. En pysty lukemaan kumpaakaan, en varsinkaan pappani toiseen kirjoittamaa tarinaa.

Mutta tästä tulikin ikävä-postaus. Asuessani Sveitsissä, kuuntelin järjettömän paljon Egotrippiä ja Kentiä. Kaksikielisen kaupungin tyttö oli kotonaan kuunnellessaan näitä bändejä. Sittemmin bändien kuuntelu on jäänyt, nimenomaan tämän todella vahvan tunteen vuoksi. Tunne, joka on sekoitus koti-ikävää, yksinäisyyttä, onnea, seikkailua ja ikävää suomen kieleen, ripauksella ylpeyttä omasta rohkeudesta. Kun kuulen Egotrippiä, istun taas sveitsiläisessä sähköllä kulkevassa bussissa, ja odotan, että se tuudittaisi minut omaan uneeni, jossa olen taas kotona.

Niinpä Peten veto Idolsissa sai minut kyyneliin. Posteljooni on vain yksi maailman kauneimmista kappaleista.

Posteljooni matkallasi
Kirjeitä kannat repussasi
Aamun tunneilla
Auringon noustessa
Suhtaat pitkin pyörälläs
Saavut jälleen reitilläs
Olkoon vuoksi taikka luode
Tuotko jotain mulle

Kiiruhda, kiiruhda ovelleni
Tuo mulle viesti tytöltäni
Tuo mulle jotain, mistä pitää kiinni

Posteljooni matkaa teet
Pihat, polut, hiekkatiet
Nät aamun koitteessa
Auringon noustessa
Ovet auki avaimilla
Luokseni voit aina tulla
Kuulen ääniä
Rappukäytävästä

Kiiruhda, kiiruhda ovelleni
Tuo mulle viesti tytöltäni
Tuo mulle jotain, mistä pitää kiinni

Egotrippi – Posteljooni

East Side ja muutama sana lentämisestä

Tänä aamuna istuin pilvien yläpuolella, ja mietin, etät mitä ihmettä!? Lentokoneessa keskellä viikkoa ja samassa jo laskeuduin metsän keskelle. Vieraassa kaupungissa utelin bussikuskilta (tai oikeammin tilataksin) kuskilta, missä olen, mistä bussi lähtee.. Ystävällistä ihmistä oli helppo käyttää hyväksi. Tai no mielellään se kai neuvoi.

Aamukoneessa nousi pieni kettutyttö sisälläni kapinaan. Mikä järki on lennättää 20-30 ihmistä n. 150 ihmiselle tarkoitetussa koneessa? MITÄ LUONNONVAROJEN TUHLAUSTA!? Ja toisaalta mieluummin lennän firman laskuun, kuin istun 5-6 tuntia junassa.

Vihastuin myös terroristeihin. Mikä järki on siinä, että joudun laittamaan alusvaatteet ja kauneustuotteet ruumaan? Mistä lähtien meikkivoiteella on tapettu ihmisiä? Kaadanko shampoon lentäjän päähän ja kaappaan koneen!?

Jouduin heräämään tänä aamuna 3.55, vain sen takia, että sain laukkuni ruumaan. kiitos Al-qaida. so not.

Roadtrippin’

Tähän malliin matkataan tänään, heippahei!

On Board.

Nyt seuraa kokemuksia Tallinkin laivoista, vinkkinä tuleville matkalaisille, paluumatkan kokemus oli huono, ja osa matkustajista jopa valitti kova-äänisesti henkilökunnalle kokemuksiaan. Eli tiedoksi vaan, jotta tiedätte varautua jos laivamatkaa suunnittelette.

Tallinnan laivamatkahan ei kestä kuin sen pari-kolme tuntia, mutta mielellään senkin ajan käyttää viihtyisästi. Aiemmat kokemukset Tallinnan laivoilta rajoittuvat Nordic Jet Lineen. Täysin ilman aiempia kokemuksia Tallinkin laivoista varattiin menomatka Tallink Superstarille. Laiva oli upea, liikkeiden valikoima oli todella laaja ja niissä riitti tilaa isommallekin matkustajajoukolle. Kannella oli baari, ja matka kuluukin varsin rattoisasti kannella istuskellen. Laivalla oli myös reilusti tilaa matkatavaroille, eri kokoisia säilytyskaappeja oli riittävästi.

Kotimatkalla erehdyttiin aiemmin pääasiassa Helsinki-Rostock väliä risteilleen Superfastin kyytiin. Ensimmäinen shokki koettiin sisääntullessa. Ihmiset lukivat laivan karttoja sisääntuloaulassa. Missä on matkatavarasäilytys? Hetken päästä joku huikkasi, kerrosta alempana. Sinne mennessämme oli jo koko koppi täynnä. Huone oli siis huimasti n. koirankopin kokoinen. Kauppa sattui olemaan vieressämme, ja päätettiin käydä heti tekemässä ostokset. Toinen shokki. Kauppa oli valehtelematta perus-r-kioskin kokoinen. Siis sellasen pienen. Sisään mahtui ehkä 10 ihmistä kerrallaan. Ja se valikoima. No voitte varmaan kuvitella. Onneksi osa tuliaisista oli jo ostettu. (tässä kohtaa kiihtyneitä matkustajia avautui myyjälle, receptioniin ja toiselleen, Mihin me nyt meidän Eestin Kruunut kulutetaan?)

Kolmas shokki. Missään ei ollut oleskelutiloja. Tuulisella kannella ei ollut mitään suojaa, eikä tuoleja. Tai no, olihan siellä ehkä neljä. Vietimme siis matkan siellä täällä, kannella, pelastusliivien säilytyslaatikoiden ym. härveleiden päällä istuen, ei kiva. Varsinkaan kun mukana on aika iso matkalaukku. En todellakaan suosittele Superfastia. Pahoittelut Tallink, mutta tiedätte, että en ole ainut pettynyt.

Kotona taas.

Maanantai-aamun harmaa sää muuttui Tallinnassa auringoksi, ja saimme nauttia koko reissun ajan lämmöstä, jos ei miltei helteestä. Tuloksena väsyneet ja turvonneet jalat, palanut rinta, poskipäät ja käsivarret. Kesähelteellä kaupunkiloma ei ehkä ole minun juttuni – ensi kesänä siis joko biitsiä tai mökkeilyä.

Shoppailua en tullut harrastaneeksi juuri ollenkaan, ostin yhden n.4 euron kesätopin, ja 15 euron tennarit (ja nekin vain siksi, että Vagabondieni sisäpohja kaipaa vahvistusta, ja hiertää ikävästi jalkaa.) Kengät olivat Ameigao-merkkiä, perusperus-tennarit, joiden ruusuke oli irtoamaisillaan huiman puolentoista tunnin käytön jälkeen. En suosittele.) Paras anti oli kuitenkin Got2b Megalomania muotovaahto (tätä löytyy siis ainakin Kaubamajasta). Paras perusmuotovaahto ikinä!

Hotellina meillä oli Tallinkin oma hotelli, Tallink Spa & Conference Hotel, tosi mukava hotelli. Moderni ja siisti, ainoana miinuksena on hieman syrjäinen sijainti satamassa. (Vinkkinä, Check-in alkaa klo 15 ja Check-out on klo 12, näitä aikoja ei mistään löydy. Hotellilla on kuitenkin matkatavaroille oma huone.)

Maanantaina käytiin tsekkaamaassa työkaverin kehuma TGI Friday’s ja sen Jack Daniel’s-kastike. Kastike oli TAIVAALLISTA, muuten ruoka oli hieman pettymys. Eli paremman puutteessa kannattaa tsekata. Osoite on Aia 3.

Toisena päivänä syötiin illallinen Basiilikissa, hyvää peruspastaa ja kohtuulliset hinnat. Sijaitsee CocaCola Plazassa, osoite Hobujaama 5.

Käytiin myös kokeilemssa ruokatarjonta Urho Kaleva Kekkosessa, Sadamarketissa, osoite Sadama 6/8. Ruoka oli, no, kyllä sillä vatsansa täytti. Parasta antia oli tuo upea Pimp Daddy-tyylinen taulu Kekkosesta.

Viimeiset hetket ennen laivan lähtöä vietettiin kiertoajelulla, Ex tempore-retki osoittautui mielenkiintoiseksi, ja kierrettiin monia paikkoja, joihin ei olisi tullut mieleenkään mennä.

Viimeisenä maistiaisena ihana liikennemerkki, vasarat kuvaavat arkipäiviä. Tulee aikalailla mieleen Neuvostoliiton vasara ja sirppi-meiningit.

Myöhemmin kerron hieman vinkkejä laivoista, näissä nimittäin yllättyi (negatiivisesti) moni muukin matkalainen.